Kulujen rakenne, vertailu ja 2026 säännöt
Korttimaksulisä eli surcharging: saako kortilla maksavalta periä lisämaksua?
Milloin kauppias ei saa periä lisämaksua korttimaksusta, mitä maksupalvelulain 46 § sanoo, miten yrityskortit eroavat ja miten asiakasta voi ohjata laillisesti.
Kauppias ei saa periä lisämaksua kuluttajien debit- ja luottokorttien käytöstä. Maksupalvelulain (290/2010) 46 §:n mukaan maksunsaaja ei saa periä maksua sellaisten maksuvälineiden käytöstä, joiden siirtohinnoista säädetään EU:n korttimaksuasetuksen (EU) 2015/751 II luvussa, eli käytännössä kuluttajakorteista, eikä maksupalveluista, joihin sovelletaan EU:n SEPA-asetusta, kuten euromääräisistä tilisiirroista. Säännös perustuu maksupalveludirektiivin (EU) 2015/2366 62 artiklan 4 kohtaan. Yrityskortit eivät kuulu II luvun siirtohintasääntelyn piiriin, joten kielto ei suoraan koske niitä, mutta lisämaksusta on kerrottava etukäteen ja sen on oltava kohtuullinen. Tämä opas käy läpi, mitä saa ja mitä ei saa tehdä.
Mitä 46 § sanoo
Maksupalvelulain 46 §:ssä on kaksi sääntöä:
- Kumpikin vastaa oman palveluntarjoajansa kuluista: maksaja maksaa oman pankkinsa kulut, kauppias oman maksunvälittäjänsä kulut.
- Lisämaksukielto: maksunsaaja ei saa periä maksua korttimaksuasetuksen II luvun piiriin kuuluvien maksuvälineiden käytöstä eikä SEPA-asetuksen alaisista maksupalveluista.
Korttimaksuasetuksen II luku koskee kuluttajien debit- ja luottokorttitapahtumia. Kuluttajakortiksi luetaan myös esimerkiksi henkilökohtainen luottokortti, jolla yrittäjä maksaa yksityisostoksensa. Kortin tyyppi ratkaisee, ei se, kuka maksaa.
| Maksuväline | Saako lisämaksua periä | Peruste |
|---|---|---|
| Kuluttajan debit-kortti (myös mobiililompakossa) | Ei | MPL 46 §, korttimaksuasetus II luku |
| Kuluttajan luottokortti tai yhdistelmäkortin luotto-ominaisuus | Ei | MPL 46 §, korttimaksuasetus II luku |
| Euromääräinen tilisiirto tai suoraveloitus | Ei | MPL 46 §, SEPA-asetus |
| Yrityskortti (commercial card) | Ei suoraan kielletty | Ei II luvun siirtohintasääntelyä; avoimuus ja kohtuullisuus |
| ETA-alueen ulkopuolella myönnetty kortti | Tulkinnanvarainen, tarkista | Riippuu kortin luonteesta ja palvelun ehdoista |
| Lasku tai muu maksutapa | Mahdollinen, ehdoin | Kuluttajansuojan avoimuusvaatimukset |
Taulukon tulkinnat ovat yleisiä. Yritys- ja ulkomaisten korttien lisämaksut ovat käytännössä vaikeita toteuttaa, koska kassalla ei aina näe korttityyppiä. Lisäksi maksunvälittäjän sopimusehdot voivat rajoittaa lisämaksuja, joten tarkista ne.
Lisämaksu kuluttajalle muissa maksutavoissa
Kun lisämaksu on sallittu, esimerkiksi laskulla maksettaessa, kuluttajansuojan yleiset periaatteet koskevat sitä:
- Hinta ilmoitetaan kokonaishintana, ja maksutavasta riippuvat lisämaksut kerrotaan selvästi etukäteen.
- Kilpailu- ja kuluttajaviraston ohjeen mukaan muun maksutavan käytöstä perittävän maksun on oltava asianmukainen, se ei saa ylittää maksunsaajalle aiheutuvia todellisia kustannuksia, ja erillistä maksua voi periä vain, jos tarjolla on ainakin yksi yleisesti käytössä oleva lisämaksuton maksutapa. Tarkista ajantasainen ohje KKV:n sivulta.
- Verkkokaupassa maksutavat on esitettävä kuluttajansuojalain 6 luvun 12 b §:n mukaisessa järjestyksessä: ensin maksutavat ilman luottoa, sitten maksutavat, joihin voi sisältyä luotto, ja viimeisenä luottoa tai maksunlykkäystä merkitsevät maksutavat, eikä mitään maksutapaa saa esittää oletusvalintana.
- Hyväksytyt maksuvälineet on kerrottava verkkosivustolla viimeistään tilausmenettelyn alkaessa.
Verkkokaupan maksutavoista kerrotaan tarkemmin oppaassa verkkomaksamisen kulut.
Mitä kauppias saa tehdä: ohjaaminen ja hinnoittelu
Lisämaksukielto ei tarkoita, että korttikulut pitäisi niellä sellaisenaan. Lailliset keinot ovat:
- Hinnoittelu: korttikulut sisällytetään hintoihin kuten muutkin kulut. Hinta on sama kaikille maksutavoille.
- Ohjaaminen: korttimaksuasetuksen 11 artikla sallii kauppiaan ohjata asiakasta käyttämään tiettyä maksuvälinettä, esimerkiksi suosittelemalla debit-korttia tai tilisiirtoa suurissa ostoksissa.
- Alennus: alennuksen tarjoaminen tietylle maksutavalle on eri asia kuin lisämaksu, mutta sen on oltava aito alennus eikä naamioitu lisämaksu. Kun hinta on sama kaikille ja yksi maksutapa saa alennuksen, ohjaus on läpinäkyvää.
- Korttityyppien rajaaminen: asetuksen 10 artiklan mukaan kauppias voi jättää hyväksymättä esimerkiksi yrityskortit, kunhan se kertoo siitä selvästi sisäänkäynnillä, kassalla ja verkkokaupassa.
- Vähimmäisostos: kortin vähimmäisostosrajasta kannattaa tarkistaa maksunvälittäjän ehdot ja kertoa siitä selvästi etukäteen.
Havainnollinen laskelma: kulun sisällyttäminen hintaan
Ravintola, jonka efektiivinen korttikulu on 1,2 %, haluaa kattaa sen hinnoissa. Annoksen nykyinen hinta on 18,00 €. Korttikulu on 18,00 × 0,012 = 0,22 €. Jos ravintola nostaa hinnan 18,30 euroon, korotus on 0,30 €, ja siitä jää arvonlisäveron jälkeen verottomana 0,30 ÷ 1,135 ≈ 0,26 €, kun ravintolapalvelujen verokanta on 1.1.2026 alkaen 13,5 % (aiemmin 14 %), mikä kattaa korttikulun. Alkoholijuomien anniskelu kuuluu yleiseen 25,5 %:n verokantaan. Tarkista verokannat Verohallinnosta. Laskelma on havainnollinen; hinnoittelu on yrityksen oma päätös. Efektiivisen kulusi saat kululaskurilla.
Kuka valvoo ja minne valitetaan
- Kilpailu- ja kuluttajavirasto ja kuluttaja-asiamies valvovat kuluttajansuojaa, myös hintojen ja maksutapojen ilmoittamista.
- Finanssivalvonta valvoo maksupalveluntarjoajia.
- Kuluttaja voi viedä riidan kuluttajariitalautakuntaan tai tehdä ilmoituksen KKV:lle.
Lisämaksun kielto on osa laajempaa kulurakennetta, jonka yleiskuva on oppaassa korttimaksujen kulut yritykselle. Siirtohintojen sääntely on oppaassa interchange-palkkio ja korttiyhtiöiden maksut.
Ohjeet kassalle ja asiakasviestintä
Lisämaksukielto koskee käytännössä kassalla tehtäviä päätöksiä, joten henkilöstön on tiedettävä säännöt. Lyhyt kirjallinen ohje kassalle voi sisältää:
- Kuluttajakortista ei peritä lisämaksua summasta riippumatta, myöskään lähimaksusta tai mobiililompakosta.
- Hinta on sama maksutavasta riippumatta, ellei yritys ole päättänyt aidosta alennuksesta tietylle maksutavalle.
- Hyväksytyt maksutavat on kerrottu kyltillä sisäänkäynnillä ja kassalla; jos yrityskortteja tai tiettyjä korttityyppejä ei hyväksytä, se kerrotaan samassa yhteydessä.
- Kortin vähimmäisostosraja on käytössä vain, jos maksunvälittäjän ehdot sen sallivat ja siitä on kerrottu etukäteen.
- Riitatilanteessa asiakkaalle ei väitellä kassalla: kirjaa yhteystiedot ja palaa asiaan.
Kyltin teksti voi olla esimerkiksi: "Otamme vastaan kortit, mobiilimaksut ja käteisen. Emme peri lisämaksua korttimaksuista." Jos rajaat korttityyppejä, lisää esimerkiksi: "Emme hyväksy yrityskortteja." Verkkokaupassa sama tieto kuuluu maksutapojen yhteyteen ja toimitusehtoihin.
Jos huomaat, että lisämaksua on peritty virheellisesti, korjaa kassajärjestelmän asetukset heti ja palauta perityt summat asiakkaille, jotka niitä pyytävät.
Usein kysyttyä
Saako pienestä ostoksesta periä "korttimaksun"?
Ei kuluttajan debit- tai luottokortilla maksettaessa. Kielto koskee summaa riippumatta, joten pienistä ostoksista ei saa periä erillistä korttimaksua.
Koskeeko kielto myös yritysasiakkaita?
Kielto liittyy maksuvälineeseen eli kortin tyyppiin. Jos yritysasiakas maksaa kuluttajakortilla, kielto koskee maksua. Jos hän maksaa yrityskortilla, lisämaksu ei ole maksupalvelulain 46 §:n kieltämä, mutta sopimusehdot ja avoimuus ratkaisevat.
Muuttuuko sääntely EU:n maksupalvelu-uudistuksessa?
EU:ssa on valmisteltu maksupalveluasetusta ja uutta maksupalveludirektiiviä. Tarkista niiden voimaantulo ja mahdolliset muutokset EUR-Lexistä ja Finanssivalvonnasta ennen kuin muutat käytäntöjäsi.
Lähteet
- Finlex – maksupalvelulaki 290/2010 (46 §) ja kuluttajansuojalaki 38/1978
- EUR-Lex – korttimaksuasetus (EU) 2015/751 ja maksupalveludirektiivi (EU) 2015/2366
- Kilpailu- ja kuluttajavirasto – kuluttaja-asiamiehen linjaukset hinnoista ja maksutavoista
- Kuluttajariitalautakunta – kuluttajien riita-asiat
